keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Valon välähdyksessä
tunnistin sinut
omasta kivustani
ja siitä kuinka
silmäsi katsoivat pois.
Kun näin miten paljon
suolaa sekoitit ruokaasi
tiesin: minä se olen.

Veden ylle tyhjyyteen
tuulettomalle taivaalle
ripustin kevyen keinun.
Lähde kanssani katsomaan
hohtavia kaloja
miten ne muistaen

   unohtavat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti