Keskellä lumista peltoa

sinentummassa

valkeassa illalla

seisoo musta nainen.

Tummien luomien takana

hän näkee päiväntasaajan

auringon, tutut puut

oksaan lävistetyn ystävän

ja raskaat eläimet.

Tummien luomien takana

olen mukana unessa:

kuulen kiven huudon

puuttuvan veden kohinan.

Näen valkeat

kasvoni yksin

mustien joukossa

minun on kuuma,

    pelkään.